Rasismi ja uupumus

Kuten olen itse todennut vuosien varrella rasismi on turha taakka meille jokaiselle! Lähihoitaja ammatissani asia selkeytyi paremmin minulle ja se kuinka voimme edistää sen sijaan meidän hyvinvointia. Ennaltaehkäistä emme me voi täysin rasismilta,  mutta kuinka huolehtia itsestään paremmin jaksamisen kannalta ulkomailta adoptoituna on hyvin tärkeää. Emme me voi suojautua liikaa ja muuttua erakoksi sen tähden, että asia mille emme voi saattaa aiheuttaa terveydellisiä haittoja pidemmän päälle. Se jää vähän niinkuin pyörittämään oravanpyörää mille ei ole ulostietä. 

Itse löysin lopultakin ymmärryksen, etten tarvitse koko ajan kohdella itseäni huonosti vihata itseäni, vaan sen takia, kun joku on jotain mieltä ulkonäöstäni. Voin olla lempeämpi ja armollisempi, tätä maailmaa ei yksin muuteta. 

Kun kuulee että meissä on vihaa, ja luullaan se on ominaisuus. Minä tulkitsen se on taakka minkä joudumme kantamaan aivan turhaan, mikä ei johdu meistä, vaan ulkomaailman erilaisista käsityksistä meissä ihmisenä riippuen mikä on tausta.

Se voi tuntua, että olet masentunut etkä tunnu jaksavan tehdä yhtään mitään välillä. Huonommuuden tunne jaksamisesta saattaa sitä myöten vahvistua ja koet epäonnistumista vaan, vaikka olisikin onnistumisia elämässä. 

Me kansainvälisesti adoptoidut saatamme herkemmin sairastua uupumukseen kuin muut ja se saattaa aiheuttaa saamme kuulla, meissä on mielenterveys ongelmia adoptiotraumasta johtuvaa. Lääkärin luona on tärkeää olla avoin, tuoda asia selkeästi esille rehellisesti ja kertoa kuinka sitä oireilee, ettei heti laiteta adoptio ja siihen yhdistettynä masennuksen syyksi. Uupumus ja masennus toki kulkevat käsi kädessä.

Teksti jatkuu…